Sain kommentin jossa mua pyydettiin tai kehoitettiin kirjoittamaan enemmän. Oon täysin samaa mieltä, kirjoitan tänne ihan liian vähän. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja sitä rataa pyörii mun päässä mantrana ja teksti kuullostaa tönköltä. Tyhjän paperin tai tässä tapauksessa bloggerin luo teksti osion kauhua. Harvemmin kokoan tänne postauksia random kuvista, mitä tulee jonkin verran napsittua kameralla ja kännykällä. Ne ei koskaan päädy mihinkään postaukseen, koska noh ne on turhia. Pitäisittekö te tämmöisistä random images and random talking tyylisistä kokonaisuuksista?
Kävin vaihteen vuoksi salilla viime viikonloppuna treenailemassa juoruamassa yhden tyttösen kanssa ja yritin peilin kautta vähän kuvailla miltä mun jalan lihakset näyttää. Oon hävettävän huonosti liikkunut taas jälleen, ei ole aikaa. Mistä saisin enemmän aikaa mun elämään? Välillä taas tuntuu että ei oo muuta kuin aikaa. Esimerkiksi tänään töissä oli vain aikaa, eikä elämää.
Se hetki kun tenttiin lukeminen muuttuu niin tylsäksi, että alat hahmottelemaan tekstitatuointia sun jalkapohjaan. Yritin tsempata itseäni lukemaan ja muutenkin kestämään 15 m/s vastatuulen joka puhaltaa suoraan mua päin tällä hetkellä. En anna sen pysäyttää mua. Oon päättänyt että oon vahva ihminen. Se mikä ei tapa niin vahvistaa ja sattuu ihan saatanasti. Mua suoraan sanottuna vihastuttaa miten mun entisellä on vieläkin valtaa satuttaa mua ja valtaa mun elämään ja miten se valtaa mun ajatukset. Ongelmaksihan muodostui meidän yhteinen kaveriporukka ja se miten minut deletoitiin siitä pois kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan. Eikä toi ole enää edes mikään ongelma vaan karu totuus mikä selveni tänään.
Ehkä eniten satuttaa se, että uskoin vakaasti siihen, että en menetä ystäviäni. Että he olisivat seisoneet minunkin takana. Olleet vähän minunkin puolella. Pahoittelu ei sinänsä edes tunnu kivalle.
Pysytellään tenttiin liittyvissä aihepiireissä, vaikkakin saatoin hieman eksyä asiasta epätavanomaisen tunteenpurkautumisen muodossa. (Toisaalta haluan kertoa teille millainen mä olen millaista mun elämä on, mutta taas toisaalta pelkään että te että halua sitä tietää, että se menee yli) Naureskelin tälle kuvalle hyvän tovin ääneen yksin kotona. Kuvasi hyvin sitä kuinka stressaantunut olin kaikesta ja kuinka huono ja kieroutunut huumorintaju mulla on. Tentit on tosiaan ohitse and it feels good.
Satunnaista random asua mikä ei koskaan päätynyt asukuviin asti. Siinä on mun se ihana uusi college, jonka esittelin jo aiemminkin. Tahtoo sen yhdistää korkeavyötäröisiin shortseihin tai söpöön vekkihameeseen! Asiasta taasen kukkaruukkuun, haluanhaluan festaroimaan kesällä! Mutta minne ja kenen kanssa, millä rahalla ja millä ajalla? Ottaisin tämän paidan ehdottomasti festari kånkeniin mukaan. Ahh festaripukeutuminen on yksi minun lempiasioistani. Voisin väsäillä siitä jonkin näköistä inspiraatio postausta niille, jotka on niin onnekkaita että pääsee festareille kesällä!
Viikonloppuna opiskelin ranskaa, Je m'appelle Reetta et je suis une etudiante. Je habite a Porvoo avec mon méré, péré et deaux soeurs. J'ai une chat et il habit Pate. Je veux voyager en France. Ahh ranska on niin kaunista ja vaikeaa. Vaikka oon nyt lukenut viisi yliopistokurssia ranskasta, osaan periaatteessa kaiken kieliopin mitä ranskassa on, tunnen itseni niin avuttomaksi sen kanssa. Haluaisin osata puhua sitä täydellisesti, niinkuin paria muutakin kieltä. Rakastan kieliä, niillä puhumista, osaamista ja niiden opiskelua.
Satuin myös muuttamaan takaisin Porvooseen ja huoneeni täällä näyttää tältä vielä tälläkin hetkellä. Ei se ole näyttänyt tältä vasta kuin reilut viikonpäivät. Lattiaa ei näy ollenkaan, vaatteet on vielä matkalaukuissa ja noh. Kuva kertoo kaiken oleellisen. Tämän kirjoittamisen jälkeen tavoitteena olisi alkaa purkamaan tätä vyyhtiä. Ajattelin aloittaa vaatteiden purkamisesta, ihan suruttaa kuinka rutussa ne tuolla laukussa joutuu olemaan. On myös hyvin vaikeaa löytää jotain tiettyä vaatetta tuolta kasasta, mikä vaikeuttaa mun elämää ja horjuttaa mun mielenterveyttä huomattavasti. Muuten ei tällä sotkulla olisi edes niin merkitystä hehe.
Tää muutto sattui olemaan 5 muutto kolmen vuoden sisällä. Alkaa tulemaan jo vähän korvista ulos tämä homma.
Aloitin työt! Huhhuh, työskentelen tosiaan IF:ssä niinkuin noista esitteistä voi bongaillakkin. Olen tämän koko viikon yrittänyt opetella miten eri vakuutuskiemurat menee ja miten ne ei mene ja ja ja. Asiaa on enemmän kuin tarpeeksi ja tuntuu ettei mitään jää päähän. Positiivisiä asioita mun työssä on oma työhuone! ja ilmaiset lounaat. Oon kyllä niin onnellinen ja niin onnekas kun sain tämän työn. Oman alan työt on hyvin tiukassa ja kesätyöt yleensäkkin on kiven alla nykyään. 
Oon naureskellut vähän lisää itsekseni. Naureskelen hyvin paljon itsekseni ja hyvin paljon omille jutuille. Jotenkin tälläiset sarkastiset ja mustalla huumorilla varustetut kuvat uppoo muhun. Nyt mun pitäisi mennä aloittamaan ton mun huoneen raivausta, että saan sen joskus tyhjennettyä. Miten ihmisellä voi olla niin paljon tavaraa? Toinen mysteeri on myös se, että miten sitä tavaraa kertyy jotenkin salakavalasti koko ajan lisää? Vaikka sitä ei haalisi tietoisesti ympärilleen, sitä vaan kerääntyy koko ajan. Itse olen ihan kamala hamstraaja, en raaski ikinä heittää mitään pois. Pitäisi ottaa vähän kovemmat kädet käyttöön ja kovettaa mun hattara sydän, joka kuiskuttaa että hei vaikka sä et oo käyttänyt tota toppia viiteen vuoteen pian voi tulla se hetki kun sä haluaisit laittaa just sen päälle ja mitä sitten teet kun oot heittänyt sen menemään? Tai sitten että hei sä voit joskus mummona katsella tätä leffalippua ja miettiä sitten että kuinka hyvä leffa se oli ja kenen kanssa olit katsomassa sen, että älä vaan heitä sitä leffalippua sitten roskiin.
Hamsteri kuittaa ja kiittää. Jättäkää kommentia jos haluatte kuunnella / lukea lisää mun höpinöitä tai sitten jos ootte sitä mieltä että pitäis toi muija nyt ton runosuonensa vähän paremmassa kuristusotteessa ja laittaisi vaan niitä kuvia :-)
