2014/10/22

SPORT SOCKS AND MOMMY JEANS


MIINUS VIISI ASTETTA. Näitä kuvia ottaessa siis. Tulin siihen lopputulokseen että te tuutte näkemään tätä takkia hyvin paljon nyt alkutalvesta (kai nyt voi jo puhua alkutalvesta?) koska en millään tarkene ottaa sitä pois kuvien ottoa varten. :'-D Ehkä sitten jos oon varustautunut paksulla villapaidalla, voitanee takki riisua. Ei siinä, tää takki on ihana. Onneksi uhrasin tähän sen vajaat kolmekymmentä euroa! Parissa blogissa on viimeaikoina näkynyt pitkää camel-sävyistä takkia, mikä on johtanut pienoiseen pakkomielteeseen myös täällä päässä. Voisin niin helposti perustella itselleni uuden talvitakin oston.

Asussa ei yläosassa sinänsä mitään ihmeempää tapahtunut, yksinkertainen baby blue kauluspaita. Tänään pidin presentaation koulussa ja jotenkin mä saan siitä itsevarmuutta kun oon pukeutunut 'siististi' ja 'ammattitaitoisesti' esityksiin. Lasit oli päässä myös sen takia, että ne tuo mulle uskottavuutta ja tunteen siitä että oon viisas. Toisaalta ei oo mun tapaista että oisin kokonaan pukeutunut tylsästi, joten jalassa sitten mommyfarkut, urheilusukat ja mustat nilkkurit. Ennen oisin nyrpistellyt nenää vahvasti sille, että sukan varret noin vilkkuisi kengistä, mutta nyt oon siitä ihan fiiliksissä! Jokin tommoinen hyvin pieni osa asua, saattaa muodostaa sen sitten kokonaan. En edelleenkään oo kovin hyvä asustamaan ja sillä tavalla tuomaan asuihin 'sitä jotain'. 

Enää kaksi koetta jäljellä perjantaina, jonka jälkeen koti kotiin ja lauantaina viettämään Indiedays päivää ja illalla awardseja. Ootan innolla, että tapaisin pari ihmistä jonka blogeja oon lukenut pitkään ja uskon että meistä vois tulla ystäviä ihan naamatusten tasollakin :--) Tällä kertaa mulla on ollut asu suunniteltuna jo pitkään, sekä päiväksi ja illaksi. Ihmeellistä. 

2014/10/21

2 x ONE YEAR AGO


Selasin läpi kuvia mitä oon ottanut noin vuosi sitten ja jos nyt ollaan rehellisiä järkytyin ihan kamalasti kuinka h-u-o-n-o-j-a kuvia mä oon blogiin laittanut! Välillä jotain tosi kivoja tuli vastaan, mutta kuvat ja ne asut niissä on aikalailla senlaisia mitä en enää pukisi päälleni. Voiko vuodessa muuttua näin paljon? Oliko vuosi sitten kaikki kuvat ja kaikki ihan kamalaa täällä? Ja kertokaa mulle, että tällä hetkellä kuvat on laadultaan ihan mukiinmeneviä vähintään? :-D Tuntuu että mulla on kamalat suorituspaineet tän blogin suhteen, haluisin tän olevan hyvä, haluisin kasvattaa mun lukija kuntaa, tehdä ja kirjoittaa tätä blogia siten että tällä olisi jokin merkitys. Ettei tää oo vaan tusinatavaraa netissä. Mä tiedän ettei tästä sais ottaa stressiä, mutta koska olen stressaaja luonne niin en voi sille mitään. Tuntuu että mikään ei ole enään tarpeeksi hyvää, laatuvaatimukset hyvälle blogille on ihan päätähuimaavat. Mä oon kuitenkin vain pikkuinen Reetta! 

Vuosi sitten, tuntuu jotenkin niin kaukaiselta käsitteeltä. Musta tuntuu etten oo enää ees sama ihminen. Oon muuttunut ihan valtavasti, ihmisenä ja myös mun elämäntilanne on täysin erilainen, vaikka loppujen lopuksi paljon mikään ei oo muuttunut. Tai ehkä mä oon muuttunut. Sanotaan näin, etten mä kaipaa yhtään takaisin mun viime vuotiseen elämään. Musta tuntuu että mä olin silloin vielä niin nuori ja typerä. Noissa yllä olevissa kuvissa vuoden takaa, näytän todella nuorelle. Nythän minä olen jo aikuinen ja viisas! 

Mitä tulee sit blogiin ja sen kuviin, musta tuntuu että oon päässyt hirmuisesti eteenpäin blogin kanssa! Tänään oon paininut yhden ongelman kanssa, nimittäin sen että mun blogin www-osoite on edelleen vanhan blogin nimestä johdettu. En tiiä tiedostatteko te sitä ollenkaan tai haittaako se teitä? Mutta musta tuntuu, että haluisin blogin nimen ja osoitteen olevan samat. Mutta huhhuh miten vaikealta se osoitteenmuutos prosessi vaikuttaa ja mulla on kamala pelko siitä, että sitten kukaan ei löydä enää mun blogiin! Vaihtoehtoina on että muutan suoraan tän blogin osoitetta, jolloin mun blogger-seuraajat pysyy ns mukana, mutta he joutuvat päivittämään osoitteen uudelleen saadakseen postaukset ja osoitteen perusteella tänne tulevat joutuvat opettelemaan uuden osoitteen. Blogilistalle ja blogloviniin uuden osoitteen voin itse päivittää. Aikaa myös menee ennenkuin hakukoneet optimoi uuden osoitteen (ainakin näin luin jostain). Toinen vaihtoehto on että teen kokonaan uuden blogin, uusi osoite mutta sisältö on tietty sama ja yritän taiteilla sen niin että täältä vanhasta osoitteesta tulee uudelleen ohjaus sitten uuteen osoitteeseen. Sillä tavalla ihmiset pysyisivät varmaan paremmin mukana, mutta jälleen pitäisi tää uusi osoite ottaa muistiin tai rekisteröityä lukijaksi uudelleen. 

KUULLOSTAA VAIKEALLE, eikö? Ehkä mun kannattaa vaan pysytellä tässä vanhassa ja harhaanjohavassa www-osoitteessa :'-(( Hmmph, toisaalta tätä muutosta kaipaisin. Pelko on vaan just se, että mun vaivalla hankitut lukijat menee hukkaan tässä prosessissa ja sit kukaan ei lue enää tätä blogia ja kaikki on turhaa. Tänään vähän isommat ongelmat sentään kuin eilen :-----P

2014/10/20

SPORTY & CLASSIC



Mä oon ihan käsittämättömän väsynyt ja vielä ihan koko ajan. Vaikka nukun pitkät yöunet, aamulla väsyttää, enkä millään haluisi nousta ylös sängystä. Torkutan moneen kertaan, mikä ei oo ollenkaan mun tapaista. Mun toimintakyky palautuu vasta kolmannen kahvikupin jälkeen. Mä oon myös niin loppuunkulutettu tän opiskelun kanssa. Alotan aikaisin aamulla ja lopetan vasta yöllä. En tiennyt että tää on näin rankkaa, tai sit musta on tullut vain pehmo! Tänään oli ensimmäinen tentti ja voin hengähtää helpotuksesta, sillä se meni ihan hyvin. Enää onneksi vain kolme jäljellä. Oon niin väsynyt etten jaksa sinä vähäisenä aikana, kun en opiskele, keskittyä kuin jonkun sarjan tuojottamiseen ja syömiseen. Mua harmittaa että en jaksa kirjoittaa tai ainakaan kuvata blogiin mitään. Nää kuvat nappasin nopeasti tentin jälkeen, päätin tehdä jotain mistä nautin. 

Nyt pitäs palata takaisin technology and innovation managementin pariin. Onneksi ostin kaupasta lukemis evääksi pringlesejä. Oon surullisen koukuttuntu niihin :'-( Tai ketä mä huijjaan, ihan onnessani mä niitä aina suuhun tungen haha. 

Asussa pointtina on sporttisen ja klassisen villakangastakin yhdistäminen. Ei sinänsä perinteisin kokonaisuus, mutta musta lenkkarit ja pipo toimii hyvin tän 'siistin' takin kanssa! En ymmärrä miten 'kaikki muut' saa pipon laitettua sillätavalla päähän että se on nätisti päälaella niin että hiusraja jää edestä näkymään? Mä oon kokeillut moneen otteeseen, koska se näyttää kivalle, mutta en vaan saa sitä onnistumaan. Tai kyllähän mä sen pipon päähän saan, mutta se vaan törröttää hassusti päälaella ja näyttää naurettavalle. Onpa taas ongelmat haha.

//Translation: Im am really tired. 

2014/10/18

JUST BE YOURSELF


Mulle on erittäin tärkeää että mä voin olla ihan oma itseni. Täähän kuullostaa ihan simppeliltä jutulta, niinhän me kaikki ollaan koko ajan. Voiko sitä olla joku muu kuin itsensä? Mutta onko se loppujen lopuksi ihan niin? Nostan hattuu sulle, jos sä voit sanoa että et tuu koskaan miettineeksi 'mitähän muut ajattelee jos teen näin' tai tunne sitä että joidenkin tiettyjen ihmisten kanssa sun oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Tai et voi tehdä ihan täysin niin kuin haluaisit, sun pitää vähän pienentää itseäsi. Vaikka mut on varustettu hyvällä itsetunnolla ja tietoisuudella että sillä ei oo yhtään mitään merkitystä mitä muut musta ajattelee. Kyllä mä muokkaan itseni niihin multa odotettuihin rooleihin, teen jotain, olen jollain tavalla koska multa odotetaan sitä. Haluan huomauttaa että ei tää aina oo negatiivinen asia, tai asia minkä vois tehdä toisin. Tiedostan esimerkiksi että jos mä meen työhaastatteluun tai ihan vain töihin, mun pitää pukeutua asiallisesti ja näyttää uskottavalta jne. Ei mulle tulis mieleenkään mennä töihin napapaidassa ja minishortseissa. Tämäkin tosin riippuu siitä missä sitä työskentelee! 

On varmasti muitakin esimerkkejä, milloin itsensä muokkaaminen tilanteeseen on suotavaa, mutta en käsittele niitä sen enempää. Mitä sitten tarkoittaa se että on oma itsensä? Jokaiselle vähän varmasti eri asioita. Mulle tää kulminoituu kaikista eniten siihen miltä mä näytän, mun asuvalintoihin ja siihen voinko ilmaista mun mielipiteeni ja olla juuri sellainen ihminen kuin mä oon ollessa oma itseni, sellainen kun mä oon mun perheeni kanssa. Muistan miettineeni k-a-u-a-n mitä mä puen päälle mun ja mun poikaystävän ekoille treffeile. Sen piti olla jotain tarpeeksi normaalia. Miksi mä en voinut heti kättelyssä räväyttää jollain mun 'ei niin normaalilla' asukokonaisuudella? Miksi mä pienensin itseni siinä tilanteessa? Sopeutumisen ja hyväksymisen halu. Onneksi nykyään poikaystäväni tietää että mä tykkään mun vaatteista ja niiden 'ehkä hieman' erilaisistakin yhdistelmistä. Ainakaan se ei oo koskaan mitään negatiivistä niistä sanonut, joten uskon hyväksynnän saaneeni :-D 

Tätä samaa tapahtuu vieläkin ehkä kuukausittain. Eilen ennen kampukselle menoa fiilistelin mun asua kotona tosi paljon, se tuntu hyvälle. Kampukselle päästyäni huomasin että ihmiset katsoo mua, kyl te tiedätte millä tavalla. Siinä mä sit mietin että onko tää hattu ja huulipuna nyt sitten liikaa. Tänään mun tekisi mieli ravistella itseäni, miten musta tuli siinä hetkessä niin epävarma? 

Multa kysyttiin noin kuukausi takaperin mielipidettä siihen miten Lappeenrantalaiset pukeutuu Etelä-Saimaa nettilehteen. Kerroin rehellisesti, mutta mitään haukkumatta tms. mielipiteeni asiasta ja juttu julkaistiin. Tiedättehän te miten nää nettijulkaisut saa suhteellisen paljon kommentteja, yleensä aika negatiivis sävytteisiä. Menin tyhmyyksissäni pari päivää julkaisun jälkeen niitä sitten lukemaan. Siellä ne haukkui mua, piti mua typeränä ihmisenä, pinnallisena, huomionhakuisena ja itseään muita parempana pitävänä. Yksi kommentti jäi mun mieleen erityisen hyvin, ei sen takia että se haukkuis mua. Siinä todettiin se, että 'ihmiset ei yleensä tule yliopistolle koreilemaan vaatteillaan, vaan opiskelemaan'. 

Miksi on se oletus suomalaisessa kulttuurissa, että hienosti pukeutuminen on 'koreilemista' negatiivisesti itsensä esille tuomista? Tekeekö se musta huonomman opiskelijan, koska tykkään muodista? Panostanko väärään asiaan tullessani kampukselle hienoissa vaatteissa? Stereotypioidaan ulkonäon perusteella. 'Hempukka' Miksi omaan ulkonäköön panostaminen on Suomessa niin väärin? Tai miksi oletetaan se, että jos nainen laittauttuu hän tekee sen saadakseen huomiota miehiltä? Se ei ainakaan oo mun ulkonäköön panostamisen syy! Jos mennään tän logiikan mukaan, niin mun pitäs päivät kulkee verkkareissa, koska mun poikaystävä ei nää mua päivisin. Ja enhän mä huh muilta miehiltä huomiota halua! 

Mä oon ihminen joka laittautuu just itsensä vuoksi, koska se on mua. Mulle tulee silloin hyvä olo, kun mulla on hyvä asu päällä. Mä oon sellainen että laitan huulipunaa vaikka meen vain syömään ja kirjastoon kampukselle. Se on täysin ok. Joskus tosiaan tulee mietittyä että onko se 'väärin' tai typerän turhamaista käyttää aikaa pukeutumiseen, vaatteisiin näin paljoa mitä tulee nyt käytettyä. Senhän ajan voisi vaikka meditoida tai joogata. Toisaalta se taas ei olisi yhtään mua. Vasta sitten voi oikeasti saavuttaa sen mielenrauhan kun ymmärtää että voi olla oma itsensä. 

Olla oma itsensä. En sano että se on helppoa, mutta se on tavoittelemisen arvoista. Ymmärsin sen jälleen kerran, se oli päässyt unohtumaan. Välillä mä toivon että saisin takaisin sen teini-Reetan itsevarmuuden siitä että mä oon aina oikeassa. Silloin olin vielä enemmän shokeeraava, provosoiva ja sillä menttaliteetillä varustettu että 'kateus pitää ansaita'. Me eletään maailmassa joka ei arvosta yksilöllisyyttä, erilaisuutta. Kaikkien (naisten varsinkin) pitäisi mahtua siihen victorias secret-malli-muottiin. Olla tietynlaisia, käydä salilla, juoda aamupalaksi vihersmoothie, omistaa iphone ja luis vuitton, kihartaa hiukset aina aamulla. Mä en oo sellainen. 

Mä oon vähän outo, yksikseen viihtyvä, läppärin kanssa liikaa aikaa viettävä, laiska, herkuttelija, myöhään valvoja, epätäydellinen, just tällänen ku mä oon. Ja mä aion olla ylpeä just tälläisenä kun mä oon, lupaan sen itselleni etten enää anna kenenkään tai minkään tilanteen pienentää mua.