2014/09/30

LEATHER PANTS



Sarjassa muotibloggaaja ongelmia "miten saada nahkahousut näyttämään kuvissa nahkaisilta, eikä vain pelkiltä mustilta housuilta". Jotenkunten siinä onnistuttiin, mutta kyllä näitä kuvia sai aika kauan edestakaisin veivailla. Mut anyways, tänään oli nahkahousu päivä (taisiis tekonahahousu...)! Vihdoinkin on tarpeeksi viileää, ettei jalat sauno housujen sisällä. Ranskassa erehdyin nää suhteellisen lämpimänä päivänä laittamaan jalkaan, huh sitä tuskaa ja hikoulua... 

Kokomusta asu on mielenkiintoisempi, kun leikkii materiaaleilla ja nahka ja villapaita sattuu sopimaan buenosti yhteen. Ettei olla liian mustia, valitsin jalkaan vihreet niket. Lenkkarit tuntu sopivan hyvin myös nahan kanssa, tehden tästä asusta rennomman. 

Nyt mun pitäs kerätä itseni ja lähteä kauppaan. Mä suunnittelen melkein aina viikon etukäteen sitä kauppaan lähtöä, se on iso asia. En jaksais siellä ravata koko ajan. Oon myös hirvittävän surkea ruuan ostaja, en ikinä keksi mitä ruokaa mä haluaisin syödä. Sen takia mulla menee siellä kaupassa haahuiluun myös reippaasti aikaa. Tänään ohjelmassa on vielä kaupasta selviytymisen jälkeen salille meno. Päätin ettei tänään tästä opiskelusta tuu oikein mitään, niin ylijäävä aika täytyy hyödyntää jollain muulla tavalla. 

Jutellaan taas pian! :-*

2014/09/29

BABY BLUE DONT CRY



Musta on tullut kamalan tunteellinen. Oon nyt neljänä päivänä peräkkäin itkeskellyt (ihan muuten vaan) ekana iltana katselin 'suprise pregnancy announcement' videoita ja kyllä virtas kyyneleet vuolaasti, onnesta tietenkin. Toisena päivänä katselin häävideoita youtubesta ja oi oi kun olin ihan järkyttävän liikkis, jokin siinä kai itkettää kun se onnellisuuden tunne välittyy ja pakahduttaa sut ihan kokonaan. Eilen katselin anorexia-story-videoita youtubesta (älkää kysykö miten mä oon mitään näistä videoista päätynyt katosomaan, koska mä en tiedä! eheh) ja kyllä, itkin jälleen. Surusta tällä kertaa, olen selvästi hyvin empaattinen ihminen. Onneksi ne kaikki oli sellaisia positiivisia selviytymistarinoita ja no ehkä se on se syy miksi vielä enemmän itketti. Tuli niin hyvä olo niiden tyttöjen puolesta, että ne on parantumaan päin. Sivuhuomautuksena vielä, että mikään näistä videoista mitä oon katsonut ei oo ollut kenenkään ihmisen jonka edes etäisesti tuntisin videoita. Täysin random ihmisiä internetistä. Tänään kaiken huippuna, yhtä projektia varten, joka koskee Nikeä, katselin niiden mainospätkiä netistä. Camoon mä oon näköjään hyvin helppo uhri, mut nää ns 'tunteelliset mainokset' sai mut kyl ihan lankaansa vedettyä. Siinä sitä taas oltiin ja kyyneleet vaan valu poskii pitkin, en sentään ääneen vollottanut. 

Tarinan opetus on se, että ....itkeminen on ok! Ja se että mä laitan itseni nyt youtube-pannaan siksi ajaksi kunnes saan mun tunteet taas hallintaan osittain, ei nyt sentään kokonaan (emme ala kivisydämiksi). Oon muutenkin aika tempperamenttinen persoona, jolla kyllä tunteita on mutta nyt läiskyy yli ja kunnolla. Unohdin muuten mainita että liikutuin/tunsin itseni hyvin onnelliseksi koulun kirjastossa tällä viikolla niin paljon että siinä sitä sitten itkettiin, koneella istuen. Ehkä tää oli syy näihin muihin vollottamisiin, se tais avata mun kyynelkanavat sitten ihan kokonaan.

Mutta asu on kiva! (eikä aiheuta kyyneliä) Kuvista tuli myös kivoja, toi harmaa häkkimikälie-tausta kivasti korostaa tota baby blue sinistä, johon oon ihan myyty. Voiko jotain väriä rakastaa näin paljoa? Meinasin ostaa siinä värissä jo vaikka mitä, kunnes tajusin olevani ostolakossa. Kauluksineen tää kollari on tosi virallinen lasien kanssa, joten reikäfarkut vähän sit tasapainottaa. Nää mustat nilkkurit on mun luotetuimmat/käytetyimmät/varmaan myös melkein vanhimmat korot ja edelleen ne mä laitan jalkaan kun tiiän että päivä on pitkä, mutta haluan vähän enemmän. En tarpeeksi tainnut näitä laseja hehkuttaa, mä tykkään näistä ihan älyttömästi! (siskon mukaan nää on hipster lasit...) Nää sopii mulle ku nenä päähän hehe....

Vitsien ja ylipäätänsä muidenkin juttujen tasosta päätellen, oon hyvin stressaantunut. (ehkä se pillitys siitä johtuukin!) Niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa. Mua ei ollenkaan huvittais keskittyä vain opiskeluun kun 'significant other' tänne asti varta vasten vaivautuu. Sen takia taidampa joutua tekemään pari pitkää päivää tässä alkuviikosta. Onneksi ostin just uuden paketin kahvia. Kaikista ihaninta oli tänään se, että kursilla joka käsittelee lähinnä maisteriopintoja ja opiskelua (kurssi joka kuullostaa ihan viattomalta höpöhöpö-kurssilta, mutta osoittautuikin hirvittäväksi pedoksi) läväytettiin päin naamaa lista siitä minkälainen on maisteriopiskelija. Mun ominaisuuksista yksikään ei tainnut olla sillä listalla. Puoli vitsailtiin, että taitaa meidän valmistuminen jäädä tästä kurssista kiinni. Ei oo oikeesti hauskaa. 

(Jaksaako kukaan lukea näin pitkiä jorinoita?) Mä tästä siirryn nyt takavasemmalle, eka syömään ja sitten Niken segmentointia pohtimaan. Pitäs myös keksiä mikä on niiden tulevaisuuden segmentointi. Pikkujuttuja. 

Hyvää maanantaita! :-*

2014/09/28

MUN KUULUMISIA



Hei te ihanat siellä toisella puolella! Oon ollut tosi onnessani viimeaikoina siitä että teitä on eksynyt tänne enemmän ja ootte jääneet jopa lukijoiksi! Ette uskokkaan kuinka leveesti hymyilen ainakun yksi lukija tulee (esim bloggerin kautta) lisää, vedän täällä kunnon voitontanssit hehe. For real, te merkkaatte mulle niin paljon! Uskomatonta että teitä on yli 100 jo täällä :-) Jollekkin toi luku vois tuntuu mitättömän pienelle, mutta mä oon siitä erittäin onnellinen ja ylpeä. Mua motivoi tosi kovasti teille kirjoitella ja kuvata, valehtelisin jos väittäisin että mä tätä vain itselleni teksisin. Vuorovaikutus teidän kanssa on mitä parasta! Jos voitontansseja vedellään kun tulee uusia lukijoita, yhtä innoissani mä pompin ylös alas kun saan kommentteja ;--) Musta on siistiä kuulla mitä mieltä te ootte asioista, on kivaa keskustella ja jakaa kokemuksia. Ja te jätätte mulle ihania kommentteja, kiitos siitä! Tässä vähän mietiskelin, että kun siellä toisella puolella taitaapi olla joukko uusia/uudempia lukijoita (?) niin oisko teillä jonkin moisia toiveita mulle? Postausehdoelmia, kysymyksiä, tai muuten vaan asiaa? Nyt ois lupa kertoa, ehehe on siis aina muulloinkin. 

Mulle kuuluu hyvää tällä hetkellä! Oon viettänyt nyt viikonloppua yksin Lappeenrannassa, toisaalta on ollut vähän yksinäistä ja hiljaista mutta toisaalta oon nauttinut siitä että voin kämpillä heilua vain alusvaatteilla ja olla yksin. Oon myös yrittänyt ahkeroida projekteja eteenpäin, jotta niistä oikeasti tulee hyviä. Mä en oo sellainen ihminen joka voi mennä 'vähän sinnepäin' asenteella. Kaikki nyt on vaan tehtävä niin saatanan täysillä. Musta välillä tuntuu että mä oon jokaisessa mun ryhmätyössä just se ärsyttävä päällepäsmäri, joka pomottaa, jolla on omia ideoita joita se tuo koko ajan esille, joka unohtaa kuunnella muita, joka uskoo olevansa aina oikeassa ja joka ei oo koskaan hiljaa. Sorit siitä jos oon sellainen, mutta (ei sillä että sitä voisi mitenkään puollustella kamalasti) mä oon vaan luonteeltani sellainen. Pomottaja, joka kyllä osaa saada äänensä kuuluviin ja jolla nyt valitettavasti sattuu olemaan mielipide vähän kaikkeen. Mulla on myös se tarvi, kuten sanoin jo, saada kaikki kunnolla tehtyä. Ja sen vuoksi mä oon valmis uhraamaan omaa aikaani paljon, muistelen että oon joskus viettänyt päiviä jonkun ryhmäprojektin kimpussa yksin hienosäätäen ja parannellen, koska musta se nyt ei vaan oo ollu tarpeeksi hyvä ja kukaan muukaan ei oo sitä tehnyt. Toisaalta mä oon aina ollut vähän johtajaluonne ja se sopii mulle, että mulle se johtajanviitta harteille asetellaan. 

Toivottavasti ette saa musta nyt kamalan kettumaista kuvaa hehe. Oon ihminen joka saa asiat tehtyä ja jonka yli ei kävellä. 

On ihanaa olla tässä omassa arkirytmikuplassa. Herään aamulla, katson jakson jotain sarjaa (mun on ihan pakko aamulla katsoa yksi jakso jotain sarjaa ja siinä samalla syödä aamupala ja juoda kahvia, muuten menee päivä pilalle) lähtee kampukselle luennolla, syödä siellä lounas ja palata himaan puurtamaan opiskelujen parissa. Illalla mä vielä raahaudun salille ja toivon siellä ollessani ettei se oo ihan nyrkillä lyöty. Sit kun palaan salilta otan maratooni suihkun, väsään jotain iltapalaa ja selaan internettiä liian pitkälle yöhön. Tosta pääsääntöisesti mun päivät koostuu, varsinkin kun asuu täällä kuusessa (keskustaan on 7km) niin ei pahemmin tuu mentyä kahviloihin, shoppailemaan tai tekemään mitään muutakaan. Tää on vähän tämmöinen kupla, tää skinnarila, kampus, kämppä, kaverit ja sali + ruokakauppa. Mullahan asuu kaikki mun parhaat tytöt samassa talossa mun kanssa! Eihän täällä rehellisesti sanottuna oo yhtään mitään muuta. Hehhe, mutten mä valita, mä for real tykkään asua täällä! Ei ainakaan kulu raha mihinkään turhaan. 

Oon laskenut ensiviikon torstaihin päiviä nyt melkein kuukauden päivät, nimittäin f-i-n-a-l-l-y mun parempi puolisko tulee tänne Norjasta! Oh my, ei olla nähty nyt suunnilleen vähän vajaaseen kahteen kuukauteen. Kuinka hullua se on? (voin kertoa että ihan liian hullua, meinaa pää ja sydän hajota, toinen yksinäisyyteen ja toinen ikävään) Tänään on enää neljä päivää torstaihin ja oon ollut jo nyt hirvittävän levoton ja aikaansaamaton. Tiedän että tää tulee vaan pahenemaan mitä lähemmäs torstaita mennään. Torstai aamuna varmaan hypin jo seinille. Unohdin mainita että oon vähän kärsimätön odottaja. Vähän pelottaa esitellä tätä juuri niin kauniiksi paikaksi kuvailemaani Skinnarilaa. Yks mun ystävistä totesikin että mitäköhän toinen ajattelee kun tulee tänne korpeen/läävään/lähiöön/tms rikkaasta Norjasta. Saa nähdä. Toinen arvotuksellinen asia on se, että miten me tullaan mahtumaan mun 80cm sänkyyn kahdestaan, kun mä jo yksinnukkuessa meinaan pudota sieltä joka toinen yö / potkin seinää kääntyessäni. 

Nyt mun on pakko lähtee purkaa energiaa sinne jo mainitsemaani saliksi-kutsuttavaan paikkaan. Oon koko päivän aamusta lähtien tuijotellut tätä ruutua, välillä viihteen merkeissä (esimerkiksi katsonut 'pregnancy anouncement' videoita youtubesta) ja välillä ei niin viihteellisissä merkeissä, kun oon yrittänyt perehtyä miten etelä Walesissa ollaan hoidettu sairaanhoitolaitosten yhdistämistä (ei mennyt muuten hyvin se, ei ollenkaan). Mä kuulun siihen onnekkaaseen/epäonnekkaaseen ihmisryhmään jonka on vaan pakko päästä liikkumaan että mielenterveys kestää. Ei parane tulla kipeeksi, koska siinä touhussa hajoaa sitten pää samalla liikkumattomuuteen. 

Hyvää sunnuntai iltaa teille! Ja tsemiä ensiviikkoon :-*

2014/09/27

INSPIRATION BOARD

ATM poolokaulus, erityisesti vaalean harmaana, ranskalaiset letit löysänä, isot lierihatut (mutte EI tupakalle!!!), roshie runit valkoisena ja pitkät väljät linjat. Pitkät takit, nilkkurit pienellä korolla, punainen huulipuna, kerrospukeutuminen, farkut ja löysät colleget. Pienet korvakorut, sirot sormukset ja kaulaketjut, nekin mieluusti tuplana. Lenkkarit, urheilusukat, laatikkomalliset takit ja bleiserit. Pitkät liivit, ohuet pitsirintaliivit ja viitat. 

Asitoita joista mä tykkään nyt! Yksi asia mistä mä en oo niin varma tykkäänkö vai enkö, on erinäiset tekoturkisliivit ja takit. Jotenkin musta olisi kaksimoralistista omistaa sellainen, jos on turkistarhausta vastaan (as i am). Ehkä vaan ajattelen liikaa.. Muilla ne näyttää ihanalle! Mä toden näköisesti tyydyn vain mun pehmeisiin ja muhkeisiin villapaitoihin. Tällä hetkellä toivelistan ykkösenä on pitkälinjainen bleiserimäinen liivi! Ja vielä pari viikkoa sitten olin sitä mieltä etten ikinä osaisi sellaista käyttää heh. Niin se mieli muuttuu, eikä se nyt niin huono asia oo miksi sitä pidetään.